Mistäs tänään puhutaan?

Kuten kirjoituksistani varmaan sen huomaa, niin en juuri suunnittele niitä etukäteen - aiheenkin valitsen oikeastaan tässä lennossa samalla kun kirjoitan. Minkäs teet kun on aivan järjettömästi asioita mistä kirjoittaa.

Tänään voisin esittää ajatuksiani valkokaulusrikollisuudesta, rakenteellisesta korruptiosta, maan tavasta, hyvä veli -järjestelmistä, TTIP-sopimuksesta, rikoslain 12 luvusta, NATOsta, eurosta, EU:sta, siitä kuinka kivaa on tilata Saksasta tavaraa, kun ALV on vain sen 19 % (5 prosenttia on suuri ero) etc.

Kuten huomaat, potentiaalisia aiheita on todella, todella paljon.

NATOsta tuli mieleen, että edustamani Itsenäisyyspuolue on tietääkseni ensimmäinen joka on suomentanut tämän MoU-sopimuksen, eli isäntämaasopimuksen. Suosittelen lukemaan (http://www.ipu-satakunta.net/natotus-eli-mou-sopimus), on aika tykkiä luettavaa. Luvataan siinä vähän enemmän kuin muonituspalvelut, aika pelottavan paljon enemmän.

Voitaisiin, nyt kun asiaan päästiin, puhua hetki rikoslain 12 luvusta. Sen otsikko on kovin osuvasti: "Maanpetosrikoksista".

Kun kirjoitan tähän nyt joitakin pykäliä kyseisen lain kyseisestä luvusta, niin samalla heitän pallon sinulle - en perustele, en selittele. Vaan kylmästi haluan, että sinä itse pohdit, että täyttääkö vaikka nyt esimerkiksi tämä MoU-sopimus, taikka jokin muu entiteetti, maanpetosrikoksen tunnusmerkistön. Jätän sen pohdinnan täysin sinulle.

Rikoslain 12 luvun 1 § 3 momentin mukaan
"Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta."

Rikoslain 12 luvun 2 § 2 momentin mukaan
"Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi, julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi."

Rikoslain 12 luvun 10 § mukaan
"Joka rikkoo Suomen suhtautumisesta sotaa käyviin vieraisiin valtioihin annettuja puolueettomuusmääräyksiä, on tuomittava puolueettomuusmääräysten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."

Periaatteessa, tavallaan, laki ei ole kuin kirjoitetaan vaan kuin tulkitaan, mutta perustuslain mukaan lakia on noudatettava tarkoin. De jure vs. de facto / kirjoitettu lainsäädäntö vs. käytäntö. Ja unohdetaan nyt tässä kirjoituksessa myös se lakihierarkia, vaikka esimerkiksi perustuslain 95 § väännettiin vuonna 2011 jo aika hassuun muotoon (vuonna 2011 tehtiin perustuslakiin muitakin aikasta hassulta kuulostavia muutoksia), vaikkakin perustuslain 1 § kertoo meille selkeästi, että Suomi on täysivaltainen tasavalta.

Se mikä on hyvä muistaa, on, että, vaikka media tuntuu lietsovan tietynlaista hysteriaa tällä hetkellä, jonka myötä todennäköisesti yritetään tavalla tai toisella puuttua sananvapauteen, niin eihän meillä täällä ihan rehellisesti sanottuna mitään hätää ole. Tämä on toki vain minun mielipiteeni, eriäviä mielipiteitä aivan varmasti löytyy.

Aivan varmasti ennen eduskuntavaaleja kysytään NATO-mielipidettä, rehellisesti sanottuna, minulla ei ole sellaista, mutta minulla on karmiva tunne mihin se jäsenyys voisi johtaa.

Itse asiassa perustuslakituomioistuin olisi tosi kova juttu tänne meidän tasavaltaan, jopa Albaniassa on sellainen.

Mistähän sitä huomenna puhuttaisiin... Ehkä siitä kuinka Suomen Pankki ennustaa tämän eurokriisin, anteeksi, siis talouskriisin, anteeksi taas, siis talouden huonon hetken kestävän 15 vuotta. Tai siitä kuinka kaikkea byrokratiaa on aivan liikaa ja kuinka varsinkin yksityisautoilijoita viedään kuin pässiä narussa.

Ne yön pimeät tunnit.

 Minusta on jotenkin hassua katsella blogini kävijäinformaatiota, varsinkin sitä, että näitä harvoja kirjoituksia käy tasaisin väliajoin aina joku lueskelemassa, vaikka en mainosta blogiani yhtään missään eikä siitä varmaan monikaan edes tiedä. Mukavaa, että käytte. Toivon, että saatte siitä jotain irti.

Näin yön varhaisina tunteina, kun ei meinaa unta saada, mielessä pyörii hurjasti ideoita esimerkiksi tulevaa omaa eduskuntavaalikampanjaa ajatellen (lisätietoina; olen Itsenäisyyspuolueen kansanedustajaehdokkaana Vaasan vaalipiiristä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa), mutta tässä on monta ongelmaa matkassa, joista ajattelin luetella muutaman ihan vain siksi, jos jotakuta kiinnostaa. Jokaiseen ongelmakohtaan liittyy omalla tavallaan raha, se näin lisätietona. Josta päästäänkin siihen ensimmäiseen ongelmaan.

Ongelma numero 1: Raha:

Välillä minusta tuntuu, että osalle ehdokkaista se vaaliraha vain ilmestyy jostain; heillä on suhteita henkilöihin ja organisaatioihin joiden intressejä ajamaan (hups, sanoinko sen "ääneen") nämä ihmiset sopivat. Näillä ihmisillä tuntuu myös olevan jonkinlainen varmuus eduskuntaan pääsystään; heitä lobataan medioissa ja heitä kutsutaan esimerkiksi puhumaan tilaisuuksiin. Toisaalta, itse en välttämättä edes haluaisi olla tilanteessa missä joutuisi pukemaan sponsoritakin päälleen, jos pääsee kansaansa edustamaan.

Tietysti aina voisi ottaa lainan, mutta minulla on vahva usko, että politiikassa itsensä markkinointi ei ole sama kuin yrityspuolella. Uskon vahvasti, että nollabudjetillakin voi oikeasti päästä edustamaan kansaansa - eihän siihen pitäisi raha vaikuttaa vaan sen mihin uskot, millaisia arvoja ajat; mitkä on teesit ja ketä ne puhuttelee.

Ongelma numero 2: Näkyvyys:

Koska kuulun pieneen puolueeseen jolla ei realistisesti ole mahdollisuuksia tuoda yksittäisiä ehdokkaitaan esille kuten isoilla puoluetukea saavilla puolueilla, niin sehän aiheuttaa heti kättelyssä ongelman. Eikä meillä ole samanlaisia kanavia kuten isoilla puolueilla. Itse asiassa tuntuu, että tässä oman kaupunkini alueella taidan aika yksin edustaa Itsenäisyyspuoluetta, mikä on harmi; monesti kuulen ympärilläni kaupungilla liikkuessa tai työasioilla ollessa kuinka ihmiset puhuvat siitä kuinka suuri virhe eurojärjestelmä on ollut ja pitäisi saada markka takaisin.. Me olemme kuitenkin ainoa puolue joka ajaa Suomen eroa eurojärjestelmästä, niin on todellinen harmi, että ihmiset eivät tiedä meistä juurikaan mitään. Meillä on oikeasti pirullisen hyvä puolueohjelma; tasa-arvoa, tasapuolisuutta ja puolueettomuutta edustava. Tärkeitä arvoja. Tämä maa on sodittu pariin kertaan vapaaksi, tasa-arvoiseksi, tasapuoliseksi ja puolueettomaksi. Se, että minä saan tänään kirjoittaa blogiani sananvapauden nimissä on arvo minkä puolesta on tosissaan tapeltu. Ja minua hävettää katsoa kuinka nykyinen maan hallinto haluaa purkaa arvot ja oikeudet pala palalta maan tasalle globaalin kapitalismin nimissä.

Mutta, ennen kuin tästä uhkaa tulla poliittinen manifesti, niin jatketaan näkyvyydellä, vielä poliittisesta manifestista sen verran, että pitäisi joskus jossain saada se kuvattua ja YouTubeen, se on kuulemma aika vakuuttavaa jyrinää kun pääsen vauhtiin. Se kevennyksistä, ja nyt takaisin näkyvyyteen. Mielestäni tärkeimmät kanavat hyvälle näkyvyydelle ovat YouTube (toki sieltä pitää osata erottautua tai sitten olla vain aivan helevetin tyhmä video, tai kissoja - kissat toimii aina), Facebook, erinäköiset blogit (alusta luo näkyvyyden, esim. tämä on lähes näkymätön) ja Twitter (hei, Titityytähän käytetään nykyään jopa virallisen politiikan tekemiseen ja sen välityksellä annetaan tärkeitäkin lausuntoja. God damn. Ei muuta voi sanoa kuin: "Jumalauta!", ja hashtag - se on kaikkialla halusi tai ei). Mielestäni vanhoista medioista tärkein on perinteinen painettu lehti, kyllä, moni lukee vielä lehtiä.

Periaatteessa näkyvyyden suhteen suurimpana ongelmanani on se, että olen kovin eri mieltä vallan monesta vallalla olevasta mielipiteestä ja näkemyksestä, niin en aina jaksaisi perustella itseäni, vaikka pystynkin perustelemaan kantani - toivottavasti vielä niin, että kuuntelija ymmärtää sen oikein eikä väärin. Ja toinen ja kolmas ongelma näkyvyyden suhteen ovat yksinkertaiset; kiire ja se, että jos kovalla vaivalla teen jotain, niin heti joku dissaa sen (no hei, vihaajat kuulemma vihaa).

 

Ongelma numero 3: Networking:

Olen korviani myöten täynnä tätä sanaa, siksi käytän siitä mielelläni englanninkielistä versiota. Verkostoituminen, oikeasti. Mitä sinä teet kun verkostoidut? Levittelet käyntikortteja ympäriinsä ja toivot pääseväsi jonnekin? Itse asiassa, olen myös opiskellut verkostoitumista, toki yrityspuolen näkökulmasta, mutta kuitenkin. Vaaleja ajatellen, termi "yhteisyritys" sopisi ehkä kaikkein parhaiten pienen ja pienten puolueiden kohdalle, eli siis vaaliliitot. Mutta kuten yrityspuolella, niin ei myöskään tällaisissa asioissa yhteisyritystä voi pistää pystyyn aivan kenen kanssa tahansa; jos sinä myyt suksia ja toinen aurinkovarjoja, niin siitä ei varmaan kovin toimivaa yhteisyritystä saa, kun intressit ovat erilaiset. Verkostoitumisella tarkoitan tässä enemmän sitä, että opit tuntemaan juuri ne ihmiset jotka sinun pitääkin tuntea päästäksesi jonnekin. Toisaalta sinun on myös sovittava heidän intresseihin, että mahdut heidän verkostoihin. Oikeastaan, kyllä minä ihmisiä tunnen ja tiedän, mutta en välttämättä halua tai edes voi käyttää työminäni luomia verkostoja poliittisen minäni käyttötarkoituksiin koska tahdon hyvin vahvasti pitää nämä kaksi erillään - ne kun kuitenkin ovat kaksi eri maailmaa.

Pitäisi myös muistaa erottaa poliittinen minä ja työminä näitäkin kirjoitellessa, koska ellen tee niin, niin emme koskaan pääse näissä pintaraapaisua syvemmälle.

Eipä ollut tästäkään blogista kenellekään mitään hyötyä tai iloa, jos oli, hyvä niin. Tämä kirjoitus kannattaa lukea ne sarkasmilasit päässä.

Hyvää yötä.